Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito -erityisympäristötuki
Suojavyöhykkeiden tarkoituksena on vähentää maa-aineksen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöihin pelloilta. Suojavyöhykkeen perustaminen on vapaaehtoista ja se on vähintään keskimäärin 15 m leveä.
Joskus ympäristötuen perustukeen kuuluva suojakaista sekoitetaan suojavyöhykkeeseen. Ympäristötuen perustoimenpiteet edellyttävät vähintään keskimäärin 3 metrin levyiset monivuotiset nurmi-, heinä-, ja niittykasvillisuuden peittämät suojakaistat peltolohkoille:
1) valtaojaa suurempien vesiuomien varsille
2) lampien ja järvien rannoille
3) talousvesikaivojen ympärille
Pohjois-Karjalassa suojavyöhykkeen voi perustaa kohteille
* joilla on ollut suojavyöhyke -erityistukisopimus
* jotka on todettu tarpeelliseksi esim
- suojavyöhykkeen yleissuunnitelmassa
- pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa ( lisätietoja kunnasta)
* jotka sijaitsevat kaltevilla pelloilla
* jotka sijaitsevat tulva-alueilla eli tulva nousee toistuvasti pellolle ja pelto kärsii vettymisestä
Kuvat: Suojavyöhykkeelle sopivia paikkoja: tulvivat rantapellot jokien varsilla (Nurmes, Juuka)
© Päivi Jokinen
Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito -sopimuksen:
* pinta-alat: vähintään 0,30 ha, jotka voivat koostua vähintään 5 aarin kokoisista lohkoista
* lohko on vähintään keskimäärin 15m leveä
* pellon on oltava ympäristötukikelpoinen
* suojavyöhykkeen ja vesistön välistä luonnontilaista aluetta voi liittää mukaan sopimukseen
* tukimäärät: C -alueella enintään 350 euroa/ha/vuosi perustuen kohteen hoidosta aiheutuviin kustannuksiin, tuki sisältää ympäristötuen (perus- ja lisätoimenpiteet). Lisäksi suojavyöhyke saa lfa- ja tilatuen.
* sopimusaika: 5 tai 10 vuotta
* hakumenettely
Suojavyöhykkeen perustaminen:
Lohko perustetaan keväällä esim. kylvämällä heinänsiemen suojaviljaan ( sopimus alk. 1.10). Lohkon voi perustaa myös vanhaan hyväkuntoiseen nurmeen ( sopimus alkaa 1.5 tai 1.10).
Suojavyöhykkeen hoito:
Lohko on aina nurmipeitteinen - vauriokohdat paikataan mahdollisimman pian esim. nurminata-timotei -seoksella. Sopimuksen aikana lohkoa ei lannoiteta, muokata, eikä käytetä kasvinsuojeluaineita (paitsi hukkakauran torjunnassa). Lohko niitetään vuosittain elokuussa ja heinä kerätään pois. Heinän saa käyttää hyödyksi, mutta jos niitto tehdään vasta elokuussa, on heinä jo vanhentunut eikä yleensä kelpaa enää karjan rehuksi. Niitto voidaan tehdä aikaisemmin, jos torjutaan rikkakasveja, kasvitauteja, tuholaisia tai vastaavasta syystä. Laiduntaminen lohkolla on mahdollista, mutta lohkon nurmipeitteisyys ei saa rikkoontua, josta syystä laiduntamista on seurattava huolellisesti. Jos sopimukseen on liitetty mukaan myös suojavyöhykkeen ja vesistön välinen luonnontilainen alue, hoidetaan sitä niittämällä ja heinän pois korjaamalla tai laiduntamalla sekä puustoa harventamalla.